LANNISTUMISEN HENKI
”Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. … Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.… Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt.… minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole”(Ps.38:6, 8, 10, 13 - 14).
Kun luin tämän psalmin, näin Daavidin tuupertuneena epätoivossaan. Ehkä häntä huoletti eniten se, että ei ymmärtänyt syytä yhtäkkiseen masennukseensa. Tämä mies janosi Herraa, vuodatti joka päivä sydämensä hänen eteensä rukouksessa. Hän kunnioitti Jumalaa ja kirjoitti psalmeja korottaen hänen kunniaansa. Nyt, tässä masennuksen tilassaan, hän saattoi vain huutaa: ”Herra, minusta ei ole enää mihinkään, enkä ymmärrä, miksi tämä kaikki tapahtuu.”
Niin kuin monet muutkin uskovat, Daavid yritti järkeillä, miksi tunsi sellaista tyhjyyttä ja särkyneisyyttä hengessään. Hän kävi ehkä läpi kaikki elämänsä epäonnistumiset, synnit ja typeryydet ja ajatteli: ”Voi Herra, ovatko minun ajattelemattomat tekoni haavoittaneet omaa itseäni niin pahasti, että olen kaiken toivon ulkopuolella?”
Lopulta Daavid tuli siihen tulokseen, että Jumala kuritti häntä. Hän rukoili: ”Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua”(Ps.38:1).
Alleviivaan sitä, ettei Daavid kirjoittanut tässä psalmissa ainoastaan omasta tilastaan. Hän kuvaa sitä, mitä monet Jeesukselle antautuneet kohtaavat jossakin vaiheessa elämäänsä. Silloin he joutuvat suoraan helvetin syövereistä nousevan lannistumisen hengen kiusaavien hyökkäysten kohteiksi. Ei kukaan hanki sitä itselleen eikä Herra sitä lähetä. Sellaisella hyökkäyksellä ei yleensä ole mitään tekemistä uskovan erityisten syntien tai epäonnistumisten kanssa.
Yksinkertaisesti, lannistumisen henki on saatanan mahtavimpia aseita Jumalan valittuja kohtaan. Useimmiten hän käyttää sitä vakuuttamaan meitä siitä, että olemme itse vetäneet Jumalan vihan päällemme, kun emme ole täyttäneet hänen mittaansa. Apostoli Paavali kehottaa meitä olemaan antautumatta paholaisen juonien uhriksi: ”Ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat”(2 Kor.2:11).
Kun luin tämän psalmin, näin Daavidin tuupertuneena epätoivossaan. Ehkä häntä huoletti eniten se, että ei ymmärtänyt syytä yhtäkkiseen masennukseensa. Tämä mies janosi Herraa, vuodatti joka päivä sydämensä hänen eteensä rukouksessa. Hän kunnioitti Jumalaa ja kirjoitti psalmeja korottaen hänen kunniaansa. Nyt, tässä masennuksen tilassaan, hän saattoi vain huutaa: ”Herra, minusta ei ole enää mihinkään, enkä ymmärrä, miksi tämä kaikki tapahtuu.”
Niin kuin monet muutkin uskovat, Daavid yritti järkeillä, miksi tunsi sellaista tyhjyyttä ja särkyneisyyttä hengessään. Hän kävi ehkä läpi kaikki elämänsä epäonnistumiset, synnit ja typeryydet ja ajatteli: ”Voi Herra, ovatko minun ajattelemattomat tekoni haavoittaneet omaa itseäni niin pahasti, että olen kaiken toivon ulkopuolella?”
Lopulta Daavid tuli siihen tulokseen, että Jumala kuritti häntä. Hän rukoili: ”Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua”(Ps.38:1).
Alleviivaan sitä, ettei Daavid kirjoittanut tässä psalmissa ainoastaan omasta tilastaan. Hän kuvaa sitä, mitä monet Jeesukselle antautuneet kohtaavat jossakin vaiheessa elämäänsä. Silloin he joutuvat suoraan helvetin syövereistä nousevan lannistumisen hengen kiusaavien hyökkäysten kohteiksi. Ei kukaan hanki sitä itselleen eikä Herra sitä lähetä. Sellaisella hyökkäyksellä ei yleensä ole mitään tekemistä uskovan erityisten syntien tai epäonnistumisten kanssa.
Yksinkertaisesti, lannistumisen henki on saatanan mahtavimpia aseita Jumalan valittuja kohtaan. Useimmiten hän käyttää sitä vakuuttamaan meitä siitä, että olemme itse vetäneet Jumalan vihan päällemme, kun emme ole täyttäneet hänen mittaansa. Apostoli Paavali kehottaa meitä olemaan antautumatta paholaisen juonien uhriksi: ”Ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat”(2 Kor.2:11).